Pennut 23.04.2020

Tällä sivulla pääset seuraamaan tämän pentueen kasvua ja kehitystä syntymästä luovutukseen saakka. Julkaisemme täällä kuvia ja tekstiä viikottain. 

Tämä on Noidan kolmas pentue. Odotusaika oli helppoa ja meni joutuisasti mahan kasvua seuraten. Pentue syntyi 61 vrk astutuksesta ja penneleitä tuli 3.

Perheemme kaksi muuta pohjista Akka ja Viti saavat tavata uudet tulokkaat vasta myöhemmin.


Pennut syntyivät tismalleen laskettuna päivänä, eli 61 vrk astumispäivästä. Noita on tarkka tyttö kaikessa mitä tekee.
Pentuja syntyi 3 pontevaa urosta. Olivat suurikokoisia ja hanakasti kaikki ampaisi suoraan nisälle, vaikka napanuora oli vielä kiinni. Synnytys oli emälle iso ponnistus pentujen suuresta koosta johtuen, mutta mallikkaasti Noita suoriutui siitä.

Pennut saa meillä heti synnyttyään ns. tunnistenimet, jotka uusi omistaja voi halutessaan muuttaa. Olemme aina nimennyt ensimmäisen syntyneen pennun ko. päivän nimipäiväkalenterista löytyvällä nimellä. 
  • Ensimmäinen pentu syntyi päivänä, jollon saamelaisen nimipäiväkalenterin mukaan päiviään viettää Joret.
  • Toinen pentu syntyi sydämen muotoinen laikku selässään, joten kun kyseessä oli uros, niin nimesimme hänet Ässäksi.
  • Kolmas pentu oli väritykseltään lähes Noita, joten miespuolinen vastine sille on Velho.
Tästä alkaa nyt sitten Joretin, Ässän ja Velhon päiväkirja aina luovutusikään saakka.

Kuvassa pennut n.3h ikäisenä

Emä: Kopelokairan Noita FI21132/14, LINT AVO2, näyttelytulos EH
Isä: Ensilumen Onni FI50437/14, LINT1, näyttelytulos -


6-7. viikko

Tällä viikolla pennut on siirtyneet pikkuhiljaa kokonaan kiinteään ruokaan. Noita on harventanut imetyskertoja. Pennut on kehittyneet viimeisen viikon aika todella paljon ja ne alkavat jo olla itsensä näköisiä.

Käytimme myös pennut ell tarkistuksessa ja kaikki olivat terveitä, reippaita ja uteliaita. Ensi hämmästyksen ja automatkan jälkeen kulkivat ell huoneessa kun kotonaan. Sirutus ei tuottanut kellekään ongelmia. Tuskin edes huomasivat mitä tapahtui. Ell käynnin jälkeen rekisteröin pennut ja nyt ne ovat virallisesti rotunsa edustajia, joiden sukutalut ja tiedot löytyy Kennelliiton tietokannasta.

Päivät vietetään ulkona aina, kun sää sallii. Kovimmat helteet ollaan oltu sisällä telmimässä. Tämän viikon aikana olemme tarjonneet pennuille uusia hajuja ja makuja, sekä kokemuksia. On maisteltu linnunsiipiä, hirvensarvia ja haisteltu karhun verta. Kaikki kävivät rohkeasti ja päättäväisesti uusien hajujen ja makujen kimppuun. Olemme mylös lätränneet vesileikkejä, jotta vesikin tulisi heille tutuksi elementiksi. Tosin vesikupissahan he ovat vuorollaan jokainen käynyt rypemässä viime viikkoina muutenkin.

Kaikki pääsivät viikon aikana myös vierailulle isojen koirien tarhaan ja se olikin kiva paikka. Taisi niiden egotkin kasvaa samalla uusiin svääreihin. Isot jätkänpätkät. Tämän vierailun jälkeen pennuilla ei ollut epäilystäkään, mistä ovesta pääsee tarhaan. Ulko-ovella jonotettiin heti aamusta ja ulkona oleva pentuaitaus ei ollut enää mitään isoon tarhaan verrattuna. 

Kun pennuille tuli 7 vko ikä täyteen, alkoi siirtyminen uusiin koteihin ja kohti uusia seikkailuja. Yksi kerrallaan alkoi kotimme hiljenemään pikku tassujen tömpseestä ja haukahduksista. Uuden kodit on lähettänyt meille mieluisia kuvia ja tietoja pentujen tohinoista uusissa paikoissa. Siellä ne nyt leimautuvat uuden lauman jäseniksi ja saavat osakseen paljon ansaittua huomiota. Lähimetsiinkin on käyty jo tutustumassa ja perheiden vanhemmat koirat on vastaanottanut uudet tulokkaat hyvin. Siitä se lähtee pentujen ja heidän perheidensä uusi elämänvaihe.

Kaikki yhdessä viimeisttä päivää. Katseet on kohti isojen tarhaa :)

Teeren ja koppelon siivet sai kyytiä. Sellaiset lähti myös kotimatkalle jokaisen repussa

Hirvensarvi on mukavaa jäystettävää ja saipa sen alla myös nukuttuakin ikäänkuin pesässä.

Velho muutti Savukoskelle

Ässä muutti Yli-Nampaan

Vimma muutti Posiolle

5-6. viikko

Voi mahdoton, mihin vauhtiin pennut on päässyt tämän viikon aikana. Kehitys on todella huimaa. Vauhtia riittää ja hännät heiluu. Välillä kuitenkin jaksavat rauhoittua myös syliin. Sylissä saa hyvin hoidettua kynsien leikkuut ja muut tutkimiset. Mukavia pentuja.
Pentujen luonteissa on havaittavissa vähän eroja, mutta hyvin tasalaatuista sakkia ovat. Kaikki ihanat jätkänpätkät nauttivat elämästään. 
Noita emä paimentaa pentuja topakasti ja näyttää siltä, että kiirettä pitää. Noita imettää edelleen pentuja muutaman kerran päivässä, mutta enimmäkseen pennut on siirtyneet kiinteään ruokaan. Pennuille syötämme ProBoosterin laadukkaita Puppy-nappuloita.
Viti ei enää halua olla pentujen kanssa tekemisissä. Se ravaa pentuja karkuun. Akka on päässyt välillä pentujen kanssa tekemisiin, mutta sekin pakenee pikaisesti teräviltä hampailta karkuun jonnekin korkeammalle, jonne pennut ei yllä.
Pennut on pääsääntöiseti oppineet, että ulos tehdään tarpeet. Kuskaamme pentuja sisään ja ulos isohkossa kissankantokopassa. Hienosti ovat oppineet, mitän koppa tarkoittaa. Jonossa mennään sisään koppaan ja vauhdilla. Sisällä käytössä on alusia, jonne välillä osutaankin. Sisällä ollessa, leikin tiimellyksessä on vauhti kuitenkin sellainen, että läheskään aina ei aluselle ehditä. Talouspaperia ja pesuaineita onkin kulutettu aikamoinen määrä.
Perheemme kolme kissaa kiinnostaa edelleen koiria, mutta ne ovat myöskin oppineet, mitä kissan sähinä tarkoittaa ja jättävät heti sähisevään kissaan kunnoitettavan välimatkan. 
Pennut tuntevat nimensä, joka helpottaa niiden kaitsimista myös ulkona niiden ollessa pentuaitauksen ulkopuolella vapaana. Pihalla vapaana ollessaan jätkänpätkät on uteliaita ja rohkeita etenijöitä. Tämä lupaa tulevaisuudessa hyvää, kun pääsevät metsään tositoimia treenaamaan. 
Pennut ovat myös päässyt ulkoilemaan isojen koirien tarhassa. Se olikin mielenkiintoinen paikka. Paljon uusia hajuja ja koko lauma samassa paikassa - JEEEE!
Lievä haikeus käy välillä mielessä, kun muistaa, että pentula-aikaa on jäljellä enää kovin vähän. Haikeus kuitenkin katoaa pian, kun tietää että pentuja odottaa uudet hyvät kodit, joissa ne pääsevät tutustumaan metsään heti kotiuduttuaan.

Tästä pääset katsomaan jätkänpätien puuhastelua.

Emä rauhoittaa välillä kolmikon maitobaarissa

ProBoosterin pentunappulaa uppoaa näihin suihin useamman kerran päivässä

4-5. viikko

Tällä viikolla suli viimein loputkin lumet ja on päästy ulkoilemaan pitkiäkin päiviä. Takapihalla on pennuilla aitaus, jossa saavat telmiä ja nukkua päiväunet. Ulkoilu onkin kovasti pentujen mieleen. Sisällä pennut saavat olla siellä missä me ihmisetkin ollaan, eivätkä ne enää pentulassa viihdy kun öisin. Illalla, kun pennut nukahtelevat, ne kannetaan pentulaan jatkamaan uniaan. Yöt on sujuneet pääsääntöisesti aika mallikkaasti. Noita käy imettämässä pentuja yöllä muutaman kerran ja vasta kun nousemme itse ylös, haluaa pennutkin tulla pois pentulasta. 

Noita viettää kaikki päivät ulkona ja käy vain n.3-4 krt/päivä imettämässä pennut - välillä pystybaarissa ulkona ja välillä sisällä keleista riippuen. Lisäksi pennut syövät kuivia pentunappuloita, jauhelihaa ja muuta maistuvaa. Vesikin maistuu kaikille.

Noita on myös pikkuhiljaa antanut Akan ja Vitin tutustua pentuihin, mutta ilmoittaa kyllä selvästi, kun tutustumisaika on täynnä. Pennut on reippaita ja tunnistavat jo nimensä. Hännät heiluu iloisesti kun pentuja juttuttaa ja kutsuu luokse.

Ässä

Velho

Vimma

Pannat kaulassa ja ulkona telmimässä

Sisäleikeissä pallomeri ja mm. munakennot ovat oikein mieluiset

3-4. viikko

Kolmannen viikon kuluessa pennut on kehittyneet huimaa vauhtia. Askellus on muuttunut vakaammaksi ja pentulaan nakatut pallot kiinnostavat kovasti. Pennut myös ilostuvat sylittelystä ja antavat hyvin tehdä mani- ja pedikyyrin. Pentujen seurallisuus on kasvanut ja ovat aidosti kiinnostuneita ympäristöstä. Tauno kissan vierailut pentulan aidan takana on olleet todella mielenkiintoisia. Voi Tauno rukkaa, kun pojat vapautetaan pentulasta tutkimaan kodin muita tiloja. Yönsä Noita ja pennut on nukkuneet hyvin - kuten mekin.

Tämän viikon aikana on opeteltu myös kiinteään ruokaan. Ensimmäinen annos oli veteen liotettuja nappuloita, jotka ei selvästikään ollut maistuvin ateria. Seuraavaksi latasimme lautaselle sika-nautaa ja jo vain alkoi eväs maittamaan. Kolmas ateriakokeilu sisälsi liotettuja nappuloita, jauhelihaa ja vuohenmaitoa. Vuohenmaitoa olen välillä laittanut myös Noidan nappuloihin kostukkeeksi. Vimma on selkeästi kaikkiruokaisin. Hän on aina ekana kupilla. Ässälle puolestaan maistui myös vesi hyvin.

Akalla alkaisi olla jo kovasti haluja katsomaan pentuja, mutta Noita seisoo vielä jämäkästi pentulan ovella portsarina ja Akalla ei näyttäisi olevan vahvimestarinnan ohitukseen sallivaa korttia käytössä.

Lapissa on tänä vuonna ollut ennätysmäärä lunta ja sitä on edelleenkin maassa puolisen metriä. Odotamme kovasti, että ensi viikolle luvattuja lämpöisiä kelejä, jotta saisimme viedä pennut ulkoilemaan. Noita itse on toki nauttinut auringosta ja viihtyy ulkona auringonpaisteessa makoilemassa jo pidempiäkin aikoja. 

 

Jätkänpätkät täyttävät juuri sopivasti maitobaariin ja evästä tuntuu riittävän.

Noita minilomalla takapihalla nautiskelemassa kevään auringosta ja tuoksuista.

Velho, reipas ja välillä melko kova ääninen kaveri.

Vimma, tykkää olla paijattavana vaikka pidempäänkin. 'Silmämeikki' hämää ihmistä luulemaan poikaa rauhallisemmaksi, kun onkaan :)

Ässä, topakka poika, jolle myös meno maistuu.

Poikien leikit on muuttuneet seurallisemmaksi viikon kuluessa. Paninimista, haukahtelua ja kiljahtelua kuuluu päiväunien välissä.

2-3. viikko

Laatuaikaa Noidan kanssa pentulan vierellä

Velho

Vimma

Ässä

Kulunut viikko on ollut erittäinen kehityksellinen. Kaikilta pennuilta aukesi silmät ja joka jantteri painaa jo yli kilon. Punnistuksessa tarkkojen lukemien saaminen ei ole enää helppoa, kun pennut heiluvat puntarilla niin kovasti. Pennuille varmistui myös nimet, joilla rekisteröimme ne Kennelliittoon: Velho ja Ässä säilyttävät antamamme tunnistenimet ja Joretista tulee Vimma. Kehitys on huimaa.
Muutama päivä sitten alkoi pennut asetella mökiessään jalkoja alleen, eli kohti kävelyn opettelua ollaan menossa kovaa vauhtia. Emällä on riittänyt hyvin maitoa ja pojat sitä kyllä mielellään imevät. Innolla odotamme mitä tuleva viikko tuo tullessaan pentujen kehitykseen.
Noita on alkanut viettämään aavistuksen pidempiä aikoja poissa pentulasta, mutta heti pienenkin vinkauksen kuultuaan, ryntää portille katsomaan, että mitä siellä tapahtuu. Noita kaipaa itsekin enemän rapsutuksia ja kahdenkeskistä laatuaikaa ihmisten ja muun lauman kanssa ja sitä hän saa. Kissoistamme Tauno on saanut olla pentulahuoneessa koko ajan, mutta pentukaukalon äärelle sillä ei ole asiaa. Kauempaa voi katsella kyllä. Akka ja Viti joutuvat vielä pysysyttelemään reilusti portin takana. Akka sen toki tietääkin, eikä edes yritä. Vitille asia on hankalampi, kun on niin kovin utelias.

1-2. viikko

Vasemmalla Velho, keskellä Ässä ja oikealla Joret. Ikää 1 viikko.

Pentujen ensimmäinen viikko on takana. Noita on ollut huolehtiva emo, eikä halua vieläkään poistua pentulasta pitkiksi aikaa. Ruoka maistaa pennuille, joten emänkin on saatava normaalia enemmän ruokaa. Muut koirat katsovat kateellisina ja hämmästyneinä vieressä, kun lataan Noidalle kuppiin pentunappuloita, lihaa, porkkanaraastetta ja vaihtelevasti myös keitettyä munaa, sekä laktoositonta raejuustoa tai maitorahkaa.
Pennut ovat tehneet ennätyslukeman kasvussa. Johtuneeko siitä, että kun on vain kolme pentua, niin ne kaikki pääsevät sille tuottoisammalle nisälle joka kerta. 
Viikon kuluessa pennut on alkanut ääntelemään. Välillä kuuluu inuamista ja ikäänkuin murinaa, sekä haukahduksen kaltaisia ääniä. Pennut myös möngertävät jo melko vauhdikkaasti paikasta toiseen - yleensä maidon perässä ja sitten takaisin nukkumaan. 
Olen nukkunut pentulan vieressä koko viikon. Noidalla on ollut voimakkaita jälkisupistuksia ja ne saa emän mylläämään pentulan alustaa. Joukko on siis jatkuvasti valvovan silmän alla ja sen kyllä alan huomata jo omista silmänalusistani :), mutta mukavahan niitä on seurata, nyt kun on siihen mahdollisuus. Nautin tästä etuoikeutetusta tilanteestani.