04/2024 Outa-Akka jo rapiat 14v. Kuulo oin heikentenyt ja viime syksyn mettäreissut osoitti, että kun linnut löytyi enää vain kuonolla, niin nyt on Akan aika siirtyä eläkeläiseksi mettähommista. Koirahan tykkää kulkea metsällä mukana hihnassa, joten näin mennään jatkossa. Leppoisa eläkeläinen nauttii auringon tai takkatulen lämmöstä ja pehmopetillä makoilusta. Silti vielä tarhassa lökytyy virtaa oravahaukkuun. Harmaantunut mummokoira on kuulon heikkenemistä huolimatta edelleen muutoin terve, terävä ja valpas.
2020 Outa-Akka 26.11.2020 jo 11v.
Akka saa jo pikkuhilljaa siirtyä eläkepäiviä viettämään. Toki edelleen käydään metsässä haukkumassa lintuja ja oravahaukuistakin Akkaa vaan kiitellään. Hän saa jo ansaitusti nauttia minkä tahansa riistan kanssa työskentelystä ja me nautimme, kun saamme työskentelyä seurata.
Harmiksemme olemme alkaneet huomata, että kenties Akan kuulo alkaa heiketä. Jokaista linnun lähtöääntä tai kotkotusta koira ei aina noteeraa, mutta jos kankaalla on lintu, niin edelleen Akka sen sieltä kaivaa esiin. Kuono pelaa vielä vallan hienosti.
Kilometrejä ei taitu mittariin samaa tahtia kun muutamia vuosia sitten, mutta ei me sitä häneltä enää odotetakaan. Menee vaan juuri sitä tahtia kun haluaa ja me kuljetaan perässä ja välillä huilitaan ja tulistellaan.
Parasta nyt on Akan huumava tuoksu - pään ympärillä leijuu vieno kukkainen myskin tuoksu lähes päivittäin. Silloin voimme olla varmoja siitä, että koiralla on hyvä olla ja se on meille tärkeää.